Pelasta Suomalainen maatalous!!

Pidimme eräänä iltana pienviljelijöiden paikallisjaoston kokousta ja keskustelimme maanviljelyksen kehityksestä ja kannattavuudesta.

Jo usean vuoden ajan suuntaus on maatiloilla on ollut selvä. Tilakokoa ja toimintaa tulee kasvattaa, jotta sillä voi elää ja toimintaa harjoittaa. Toinen vaihtoehto on kuihtua hiljalleen pois ja suunnata muiden töiden pariin. Tämä on itsessään hyvin luonnollista teollistuvassa ja markkinatalouden ohjaamassa maailmassa, mutta viimeisen vuoden aikana on kustannusrakenne muuttunut niin nopeasti, että ns. luonnollinen toimintamuutos ei tapahdu riittävän nopeasti. 

Ongelma nro 1. kulut ovat kasvaneet merkittävästi

Esimerkkejä tuotantokustannusten noususta.

 

Kustannusten noustessa joudutaan miettimään vaihtoehtoisia tapoja säästää. Helpoin tapa säästää on toki oman palkan osuus, mutta monesti se ei riitä tai vaikka se riittäisikin, niin ammatinharjoittaminen ei voi jatkua kovin pitkään hyväntekeväisyysmielessä. Tämän jälkeen siirrytään itse ongelma-alueelle, säästääkö siemenistä, rehusta, koneista vaiko tarvikkeista?

Itse problematiikka liittyy siihen, että tingitään sitten mistä hyvänsä, niin kaikki ovat suoraan lopputulokseen ja sitä kautta tulonmuodostukseen vaikuttavia tekijöitä. Kyse on enemmänkin siitä, että mistä säästämällä tulo putoaa vähiten? Tämä aiheuttaa kiristämisen kierteen siihen asti, kunnes toiminta on pakko ajaa kannattamattomana alas. Esim. Maidontuottaja tinkii rehusta> lehmät lypsävät vähemmän> maitotulo pienenee> tingitään tarvikkeista> hukka on suurempi> kokonaistulo pienenee> tingitään koneista> käyttökulut nousevat> jne.

Ongelma nro 2. tuottajahinnat ovat pudonneet merkittävästi

Esimerkkejä tuottajahintojen laskusta.

Maanviljelijä on aina markkinahintojen armoilla. Meijerit määrittelevät oman tuottajahintansa, myllyt määrittävät oman tuottajahintansa tukut samaten. Alkutuottajan rooli voi hyvin verrata teollisuuden alihankkijaan, joka tuottaa sillä hinnalla, minkä tuotteestaan saa ja pyrkii sopeuttamaan oman toimintansa sen mukaan. Teollisuudessa tuotanto siirtyy aina maantieteellisesti sinne, missä tuotantoa voidaan ajaa kannattavasti, mutta maanviljelijän pellot eivät siirry Forssasta Kiinaan vaikka kuinka yrittäisi.

Mikäli haluamme turvata suomalaisen ruuan saatavuuden ja pitää yllä edes jonkinasteista omavaraisuutta sekä huoltovarmuutta, niin maatalouden kannattavuutta on pyrittävä parantamaan. Ongelma on siinä, että todennäköisyys lopettaneen maatilan uudelleenkäynnistykseen on jo lähtökohtaisesti hyvin pieni ja taloudellisesti sitä ei voi laskea kannattavaksi millään tasolla.

Markkinatalouden ohjaamassa globaalissa maailmassa voidaan ajatella monessa mielessä hyvin suoraviivaisesti, mutta viimekädessä nälkä on markkinataloutta ohjaavampi tekijä!

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen Pienviljelijä ja Suomalaisen maatalouden puolestapuhuja

 

Syysmuokkaus

Puinnin jälkeen siirrytään maan syysmuokkausvaiheeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa vanhan kasvupohjan rikkomista ja kääntämistä, jolloin maa kuohkeutuu sekä jää ilmavampana talvehtimaan. Yleisimmät muokkaustavat ovat kyntäminen ja kultivointi. Ne poikkeavat toisistaan paljon ja niitä molempia käytetäänkin hieman tarpeesta ja tilanteesta riippuen.

Kyntäminen käynnissä. Kuvassa näkyy selvästi maan kääntyminen.

Kyntäminen tapahtuu kyntöauroilla, jota voidaan pitää ns. perinteisempänä maanmuokkaustapana. Jokainen muistaa varmasti suomifilmeissä esiintyvät hevosen perään kytketyt aurat, joiden ohjastaja kulkee aurojen perässä.

Perusidea on hyvin yksinkertainen. Edellä kulkee leikkurikiekko, joka tekee maahan ja turvekerrokseen syvän viillon. Heti leikkurin perässä tulee kääntösiipi, joka kääntää maakerroksen lähes kokonaan ympäri. Näitä siipiä voi olla useampia peräkkäin sen mukaan, mikä on traktorin vetokyky ja maatilan tarve.

Kyntöviilu ja näkymä traktorista.

Auroja käytetään esim. nurmipeltojen kääntöön, jolloin seuraavana vuonna sinne päästään kylvämään jotain muuta kasvia. Lisäksi luomuviljelyssä kyntämistä pidetään parempana vaihtoehtona, kuin kultivointia, sillä rikkakasvit kestävät maan kääntelyä heikommin.

Valmista kyntöpeltoa, kun maan kääntö on suoritettu.

 

Uudempi muokkaustapa on kultivointi. Kultivaattori on varustettu suurilla piikeillä, jotka painuvat maahan ja möyhentävät sitä mennessään. Piikeistä on erilaisia malleja ja tyyppejä, mutta perusidea on kaikissa sama.

Kultivointi meneillään. Kuvassa näkyy kultivoinnin tasainen muokkausjälki.

 Kultivointia suositaan paljon pitkälti sen nopeuden vuoksi. Koneen työleveys on pääsääntöisesti suurempi, kuin aurojen ja ajonopeuskin saattaa olla nopeampi. Kultivaattoria ei kuitenkaan voida käyttää esim. nurmipeltojen päättämiseen, koska se ei käännä maata, vaan lähinnä möyhentää sitä.

Syysmuokkaukset käynnistyivät puintien jälkeen ja niitä suoritetaan usein tarpeesta ja kiireestä riippuen lähes niin pitkään, kunnes maa on jäätynyt. Syysmuokkauksen jälkeen maa on valmis talvehtimiseen ja peltotyöt päättyvät tältä vuodelta tähän. Tästä eteenpäin työt keskittyvät esim. viljan myyntiin, koneiden huoltoon ja tulevan vuoden valmisteluun.

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä

Puinti ja viljankuivaus

Muutama viikko sitten pääsin puimaan toden teolla ja sainkin koko loppusadon korjattua talteen varsin rivakasti. Varsinainen puinti on perusperiaatteeltaan melko yksinkertaista. Koneella kerätään talteen koko kasvusto ja puimuri irroittaa ja erottelee jyvät säiliöön. Loppukasvusto eli viljan korret ja mahdolliset rikkakasvin kasvustot kone silppuaa ja palauttaa takaisin peltoon. Mikäli viljelijällä on tarvetta oljille (viljan korsijäännökset, jota käytetään mm. eläintiloilla), niin tällöin korret jätetään silppuamattomina pellolle, josta ne voidaan paalata ja näin kerätä käyttöä varten. 

Näkymä leikkuupuimurin ohjaamosta

 

Puimisessa on tarkkaa, ettei koneen sisään päädy kivä tai muuta sellaista, joka saattaisi rikkoa tai aiheuttaa muuta tuhoa koneistossa. Oleellista on myöskin, että kasvusto leikkautuisi melko läheltä maanpintaa, sillä pitkä sänki (viljan korren tyvi, joka jää törröttämään maahan puinnin jälkeen) saattaa hankaloittaa syysmuokkaustoimenpiteitä.

Leikkuupuimurin viljasäiliön täyttyessä, se tyhjennetään useimmiten pellonreunassa odottavaan peräkärryyn odottamaan poiskuljetusta. Tässä vaiheessa vilja on jo eroteltu suurimmista roskista ja tuotos näyttääkin jo siltä miltä pitääkin.

Puimurin viljasäiliön tyhjennystä peräkärryyn

Kun pellonreunalla nököttävä kärry on saatu täyteen, käydään se tyhjentämässä viljakuivaamoon, jota yleisesti kutsutaan vain kuivuriksi. Kuivaamossa viljaa kierrätetään koneellisesti suuren säiliön sisällä, jonka lävitse puhalletaan kuumaa ilmaa. Kierrätyksen ohessa järjestelmässä on imureita, jotka imevät kevyimmät hyvät, sekä roskan pois viljan seasta. Kuivumisen yhteydessä myös jyvien paino kevenee, jolloin heikkolaatuisimmat yksilöt imuroituvat pois laadukkaiden jyvien seasta.

Viljakuivaamoon menossa olevaa viljaa

Ennen kuivausta, löytyy luomuviljan seasta vielä runsaasti erilaisia rikkakasvin siemeniä ja kukintoja

Kuva viljakuivaamon sisältä, kun viljankierto on meneillään

Viljakuivurin käytyä riittävän pitkään ja kosteudun laskeuduttua halutulle tasolle, on vilja varastointikelpoista, laadukasta ja roskatonta ”massaa”. Tässä vaiheessa vilja säilötään odottamaan käyttöä tai myyntihetkeä. Useimmiten vilja varastoidaan siiloihin, jotka käytännössä ovat tätä tarkoitusta varten suunniteltuja suuria säiliöitä.

Kuivattua viljaa varastoituna siiloon

 

Tämän vuoden puinnit menivät melko helposti omalta osaltani. Suurempia teknisiä ongelmia ei ilmennyt ja säät osuivat sopivasti, jotta sain kaiken sadon korjattua. Monilla alueilla on vieläkin puimattomia peltoja ja useilla viljelijöillä ei ole ollut yhtä hyvää tuuria sadonkorjuun suhteen tänä vuonna. Puintivaiheen hankaluus on juuri siinä, että koko homma on paljolti riippuvainen säästä, koneiden toiminnasta ja omasta aikataulusta. Joinain vuosina saattaa jäädä alueita täysin puimatta pelkästään säiden puolesta.

Sänkipeltoa. Kuva on tällä kertaa kaverini pellolta, jossa olin sattumalta käymässä, kun iltainen auringonlasku värjäsi pellon kauniin väriseksi.

Puintien jälkeen sänkipelto on valmis joko talvehtimista tai syysmuokkausta varten. Tähän työvaiheeseen pääsen lähiviikkoina.

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä